Keittiö, joka lähti ostoksille

11.12.2014 at 14:54

Kaikissa mitatuksissa Internet of Things (Teollinen internet, esineiden internet, asioiden internet, IOT) nähdään seuraavana hypenä. Asiana tämä ei olen mikään uusi, koska ovathan esimerkiksi sähkömittarit ja valvontajärjestelmät olleet kytkettynä internetin valtatiehen jo vuosia. Kuitenkin niiden soveltaminen arkielämän helpottamiseksi eivät ole vielä lyöneet läpi hypen lailla. Heitetäämpä pieni ajatusleikki, miten IOT voisi tehdä minun keittiössäni.

Kun jääkaappi ruokaostoksille lähti…

Mitäs laitteita keittössäni onkaan? No tietysti jääkaappi, pakastin ja kuivamuonakaappi, jotka pitävät sisällään elintärkeitä elämän eliksiirejä. Tai no, teoriassa siis näin pitäisi olla, mutta tajusin juuri unohtaneeni käydä kaupassa ja nyt trendikkään ruokavalion mukaisesta reseptistä puuttuu tärkeitä aineisosia. Vaimo motkottaa ja päivä pilalla…

Internet of Things

Internet of Things

Tulevaisuuden kodissa tämä ei olisi mikään ongelma, koska keittiön hermokeskus, jonka eri ruoan säilöntäpaikat muodostavat, tietäisivät mitä ne pitävät sisällään: koska maito on menossa happamaksi, onko maitoallergisen lapsen ruokavalioon kaikki erikoistarvikkeet käytettävissä ja riittävätkö kanasuikaleet illan kanasalaattiin. Hermokeskus tietää tarkalleen eri henkilöiden ruokavalion ja reseptit ovat valmiina haettuna pilvestä, optimoituna ja ajastettuna tulossa olevien urheilu/kuntoiluaktiviteettien mukaan. Ennen illan salibandytreenejä hiilareita, nestettä ja suoloja juuri sopivasti ja jälkeen protskut ja muut. Hyvästi krampit ja suonenvedot.

Hermokeskus olisi luonnollisesti pitänyt huolen, että tänään tarvitsemani ruokatarvikkeet on tilattu juuri optimaalisimmalla hetkellä kaikista edullisimmasta vaihtoehdosta. Hinnat on kilpailutettu tavarantoimittajien kesken ja ostoskorini optimaalisin toimittaja olisi valikoitunut hinnan mukaan. Ruoat eivät suoinkaan tulisi Prisman tai Citymarketin hyllyiltä, vaan robotisoidusta ruokakeskuksesta. En halua maksaa esillepanosta, lämmityksestä, palkkakustannuksista, vaan kaikki on optimoitu viimeistä piirua myöten.

Ruoat on toimitettu juuri sopivasti siihen tarkoituksen tehtyyn ruokalaatikkoon, joka sijaitsee entisen postilaatikon paikalla. Sitä kapistusta kun ei enää tarvita, koska paperittomuus on ollut todellisuutta jo jonkin aikaa.

Sitten vain laittamaan ruokaa. Vaaka on kytketty kokonaisuuteen ja se tietää koska kanaa on sopivasti, kuinka paljon vettä täysjyväriisin kanssa ja paljonko mausteita tarvitaan. Voi kuinka helppoa…

Kaikki on siis tehty automaattiseksi, paitsi itse ruoanlaitto. Se olisi vain semi-automaattista, koska sehän on niin hauskaa puuhaa. Ja täytyyhän ihmisen tuntea itsensä jollain tavalla tarpeelliseksi, etteivät tarvehierarkian portaa ihan täysin pääsisi romahtamaan.

Onko tämä skenaario tieteiselokuvan aiheita, vai todellista totta jossain vaiheessa. Sen aika näyttää, mutta sähkömittari saa hyvinkin pian paljon uusia kamuja internetin ihmeelliseen maailmaan.

 

Kirja-arvostelu: Sano se someksi 2

1.12.2014 at 09:45

Sain käsiini Katleena Kortesuon kirjoittaman eKirjan nimeltä Sano se someksi 2. Tarkoitus oli päivittää omaa some-tietämystä yritystoiminnan näkökulmasta tulevaa sosiaalisen median kurssia ajatellen. Tämä kirja oli saatavilla lainattavana eKirjana, joten mikäs sen mukavampaa kuin lähteä tenavien kanssa Touhutaloon, siinä sivussa lukaista kirja läpi ja ”raapustaa” muistiinpanoja OneNoteen.

Sano se someksi 2

Katleena Kortesuon kirjoittama kirja sosiaalisesta mediasta yritystoiminnan näkökulmasta.

Ihan ensi alkuun täytyy kehua Katleenan kirjoitustyyliä. Kirja on erittäin helppolukuinen ja toimii varmasti riippumatta omasta roolista organisaatiossa. Kirja alkaa kuvailemalla somea viestintäkanavana. Tämä on aivan oikea lähestymistapa, koska some on täysin poikkeava kanava verrattuna massamedioihin. Tämän jälkeen päästään sujuvasti somen merkityksestä asiakaspalveluun, markkinointiin ja kriisiviestintään. Pidin erityisesti kriisiviestinnän luvusta esimerkkeineen, koska siitä sai varsin konkreettisesti ajatuksia ja ideoita miten lähestyä negatiivisia tapahtumia oikein ja oikealla asenteella. Negatiivinenkin tapahtuma on mahdollisuus, ja siihen kirja antoi hyviä esimerkkejä.

Kirjan viimeinen luku, jossa käsiteltiin yrityksen sisäistä somea, jäi minulle hieman ohueksi. Siinä oli hyvää asiaa modernista keskustelevasta intrasta, mutta jotenkin ajatuksiin jäi vellomaan, että olikohan kyseessä ns. täyteluku, jolla kirja saatiin julkaisukelpoiseen mittaan.

Lopussa oleva asiasanasto ja linkit jatkolukemiseen oli hyvä lopetus.

Yhteenvetona: hyvä perusteos, joka toimii vaikka et olisikaan sisällä some-virrassa. Uskon, että kirjassa on luettavaa niin markkinointihenkilölle kuin toimitusjohtajallekin. Huomasin ainakin itse todenneeni useamman kerran, että tuo asia pitää ehdottomasti kertoa kurssilla. Tavoite siis täyttyi ja suuret kiitokset Katleenan suuntaan hyvästä kirjasta. Seuraavaksi taidan lukea kirjan ykkös-osan, joka käsittelee somea ammattilaisen näkökulmasta. Ehkä siitä myöhemmin lisää…